National Novel Writing Month 2 marraskuu, 2008
Posted by teekuppi in Kirjoittaminen, Yksinpuhelu.Tags: darren shan, Kirjoittaminen, nanowrimo, pimeä nousee -sarja, sanamäärä, yllä meren alla kiven
add a comment
NaNoWriMo! Täytyy myöntää, että olen odottanut tätä: olen osallistunut joka vuosi (nyt kahtena viime vuotena, mutta kuitenkin; aiemmin en asiasta tiennytkään joten ei niitä voi laskea). Koskaan en ole voittanut, ensin pääsin kolmeenkymmeneen- ja sitten kahteenkymmeneenviiteentuhanteen. Tällä hetkellä minulla on vähän reilut 9000 sanaa, ja ihan hyvä olo. Viime yönä kirjoitin viiteen, eikä siitä varsinaisesti tullut hyvä olo. Oli pakko nukkua pitkään.
http://www.nanowrimo.org/, jos joku ei tiedä. En minäkään aina ole tiennyt.
Muistaakseni tämä ei ollut kirjoittamiselle vaan kirjoille, joten en vaivaa ketään enempää epämääräisellä räpellykselläni ihmissuhdeverkoista. Huomautan kuitenkin, että kun nanon yhdistää koulujuttuihin, ei minulla jatkossakaan varmaan ole yhtään enempää aikaa lukea. Kiinnostuksesta en tiedä. On kuitenkin paljon kirjoja, joita pitäisi lukea. Ainakin Darren Shan -sarjan viimeiset osat, ja ne kaikki kirjastosta lainassa olevat kirjat.
Sain uuden kirja. Yllä meren, alla kiven. Pimeä nousee -sarjan avausosa. Oi, se on hieno. Myöhemmin jotain sellaista ehkä lisääkin.
Illanjatkoa.
Minun on lähdettävä sinun vuoksesi 17 heinäkuu, 2008
Posted by teekuppi in Kirjallisuus, Yksinpuhelu.Tags: Cathyn kirja, Dragonlance, Houkutus, kuolemattomuus, miehistä ja typeryydestä, naisista ja kohtalosta
add a comment
Miksi naisten kohtalona on rakastua kuolemattomiin miehiin?
Niin vain aina käy. Olen varma, että maailmankirjallisuus on täynnä mitä hienoimpia esimerkkejä, mutta minäpä olen sivistymätön ja sitä paitsi aika väsynyt; en minä sellaisesta mitään tiedä.
Crysania rakastaa Raistlinia, muttei Raistlin ole kuolematon. Tarpeeksi lähelle kuitenkin, ja melko varmasti olisi jos ei viime hetkellä ryhtyisi heikoksi tai turhankin ajattelevaiseksi. Crysania inhosi, mutta ei sitten voinutkaan millekään mitään. Ja sitten Raistlinia ei ole ja Crysania on, eikä tämä ole hyvä esimerkki, ainakaan aloitukseksi, koska kukaan ei ole kirjoittanut (vai onko?) siitä, kuinka Crysania jäi kaipaamaan, koska… ei se mennyt niin.
Toinen on jo parempi. Tuohan oli pelkkä johdatus. Bella rakastaa Edwardia. Sattumalta Edward on melkoisen kuolematon, ei tietenkään täydellisen mutta tavanomaisten keinojen ulottumattomissa. Edwardin sielu on kadotettu ja hän on kuolematon eikä tahdo että tytölleen kävisi samoin, ja Bella joutuu kärsimään koska Edward ei osaa ajatella asioita muista näkökulmista.
Cathy huomaa, että Victorissa on jotain outoa. Lopulta käy ilmi, että tämän geeneissä kulkee kuolemattomuus. Cathylla sitä ei ole, eikä hän sitä voi saada, ja Victor lähtee, niin kuin Edwardkin ja (Raistlin, tavallaan) varmasti miljoonat muutkin, jotka kuvittelevat pitävänsä naisensa kunnossa.
Miehet ovat typeriä.
(Ja minä, minä epäonnistuin kaikessa mitä tällä tavoittelin ja unohdin loputkin.)
Yhtälailla säälittävä olet niin kuin muutkin 18 kesäkuu, 2008
Posted by teekuppi in Yksinpuhelu.Tags: yleistä kirjallisuudesta, yleistä tyhmyydestä
add a comment
Minusta tuntuu aina vähän typerältä, kun puhun kirjallisuudesta. Siltä, etten sano mitään; tai että puhun vain itsestäänselvyyksiä, sellaisia jotka ovat muille niin yksinkertaisia etteivät he edes jaksaisi vaivata mieltään niistä puhumisella. Että muut ymmärtävät enemmän.
Kai minä olen vähän pinnallinen lukija. Luen novellikokoelmistakin kaikki tarinat kerralla; en pidä sulattelutaukoja ja voin hyvinkin jopa jättää jonkin lukemisen kesken ajaksi X! Runojen kanssa sama juttu. Kyllä minä koko kokoelman luen jos kerran aloitan enkä liiemmin jää miettimään.
Olen siis huono ihminen.
Unohtelen kirjojen juonia helposti. Jotkut jutut kuitenkin jäävät pyörimään muita paremmin. Uuskummaa? -antologian novelleista esimerkiksi moni on muistissa, ja toisaalta Valkeiden lankojenkin. Aarteista ja muistoesineistä puolestaan muistan hyvin vähän mitään selkeää, muistan vain että pidin siitä.
Kai asiat vain ovat liian monimutkaisia pienelle päälleni. Menen nukkumaan.
Tarkoituksenetsintää 17 kesäkuu, 2008
Posted by teekuppi in Yksinpuhelu.Tags: lukemisesta, tarkoituksia
add a comment
WordPress on tietyllä tapaa outo. Se sanoo toimivansa suomeksi, ja kyllähän se osittain toimiikin. Hyvin epäloogisesti vain (publish status: julkaistu/pending review/ei julkaistu …). Häiritsevää, semminkin kun tätä on kamalan hankalaa käyttää. Ehkä tähän tottuu. (Riippunee siitä, miten jaksan tätä.)
Sitten aiemmin mainitsemastani tarkoituksesta. Asioilla pitää olla tarkoitusta, koska muuten ne ovat liian hajanaisia. Tarkoitusten sen sijaan ei tarvitse olla maailmaa mullistavia, kunhan pitävät sitä pystyssä.
Ajattelin kirjablogia. En varsinaisesti lukupäiväkirjaa, sillä sellaisen pitämiseen olen varmaankin turhan saamaton. Sen sijaan puhun niistä kirjoista joista minun tekee mieleni puhua; todennäköisesti olen myös lukenut ne, hiljattainkin, joten siinä mielessä tämä vastannee lukupäiväkirjaa. Edelleenkään en lupaa kirjoittavani kaikesta (tosin jossain määrin mielenkiintoinen ja kannatettava idea voisi olla sellainen, että tekisi oman sivun, johon listaisi kaikki luetut kirjat, vaikka on minulla kyllä tarkoitukseen olemassa sellainen paperinen vihkokin).
Kun pääsykokeet ja muu vastaava hämäännys loppuivat, päätin että alan lukea. Siis kaunokirjallisuutta; olen laiminlyönyt sitä törkeästi viime aikoina muiden harrastusten nojalla, lähinnä jatkuvan tietokoneella oleilun. Eihän se kuitenkaan hyväksikään ole, eikä minulla koneella ole tekemistä. No, olen minä sen jälkeen jo kuusi kirjaa lukenut. Ei kai se ihan pöllösti ole, vaikka aloitin jo kymmentenä päivänä. (Itse asiassa yllättävän vähänhän siitä on. Ensimmäinen kirja tosin oli jo yli puolenvälin jatkaessani, mutta on se siltikin kirja parissa päivässä.)
Taidan aloittaa uuden, oman merkinnän Pöllöhillolle, sillä muutenhan tästä saattaisi tulla sekava!
(Mitä muuten pidätte ulkoasusta? Mielestäni se sopi tietyllä tapaa nimeen, ja sitten toisaalta… sen nimi on Regulus!)
Hello world! 17 kesäkuu, 2008
Posted by teekuppi in Yksinpuhelu.Tags: ensimmäinen
1 comment so far
Blogissani on merkintä jota en ole itse tehnyt!
Se käski muokata sitä, joten tässä sitä nyt ollaan.
Taas uusi blogi. Ihan kuin minulla ei olisi tarpeeksi ennestään, mutta silti. WordPress-juttua pitää kokeilla.
Luulen, että tällä on tarkoitus, mutta saatan mietiskellä asiaa vielä. Katsotaan sitä sitten myöhemmin, niin kuin sanoisin jos tämä ei olisi uusi blogi jonka kanssa täytyy saada leikkiä.
