Kuukävelyä

Jackie Collins kirjoittaa romanttista viihdekirjallisuutta. Voimakkaita nais(- ja mies)hahmoja, kipeää rakkautta. Juonitteluja, kiistoja, suhteita ristiin rastiin.

Luckysta kertoo nelhä kirjaa. Lucky on kaunis, vaikutusvaltainen ja ylipäätään mielettömän upea nainen. Kai niitä heikkoja kohtiakin toisaalta on. Elämän miehellekin kävi huonosti, eikä isä oikein ymmärtänyt.

Sarjan aloittaa Loistavia tilaisuuksia (alkuteos Chances). Itselläni kesti kauan ylipäätään ymmärtää kirjan olemassaolo, ja siitäkin vielä vuosia löytää se. Aloitin lukemisen Luckysta, joka on sarjan toinen osa. Löysin sen kahdeksanvuotiaana kirjahyllystä, ja siitä lähtien luin joka kesä. Juonittelua, seksiä huumeita… vuosi vuodelta olen hämmentyneempi, mutta kai se on sitten myönnettävä, ettei lapsi ymmärrä asioita samalla tavoin.

Meillä oli Luckysta kaksi versiota. Toista selaillessani vihdoin huomasin irtokansilehden käänteessä esittelyn toisesta kirjasta, Loistavista tilaisuuksista. Oli järkytys huomata, että Luckyn aiemmistakin vaiheista oli kirja, sellainen jota en ollut lukenut!

Etsin kirjastosta. Selailin kirpputoreja ja antikvariaatteja. Lopulta se tuli vastaani Kovan rahan kirjapäivillä, joissa kaikki maksoi vain kaksi euroa. Ostin sen samantien.

Luckyn jatko-osa puolestaan on Lady Boss. Siihen törmäsin alunperin kirjastossa, ja sittemmin se löytyi myös kirpputorilta. Olin tyytyväinen.

Neljäs osa on Vendetta, Lucky’s revange. Tietääkseni sitä e ole käännetty, mutta mitäpä minä toisaalta tietäisin. Sitä en myöskään ole lukenut, mutta tieto (jonka sain edellispäivänä) on herättänyt kiinnostukseni, joten saattaapa toki olla, että vielä sorrun englanninkieliseen hömppään.

Tietyllä tapaa kirjat mielestäni jakautuvat kahteen osaan; Loistavia tilaisuuksia ja Lucky kasinokertomuksiksi, Lady Boss ja Vendetta elokuvastudiokertomuksiksi. Saatan olla vanhanaikainen, mutta itseäni viehättää huomattavasti enemmän kasinojen ja hotellien elämä kuin perehtyminen filmistudion pyörittämiseen. Siksi Vendetta ei herättänytkään minussa niin suurta innostusta, vain pientä kiinnostusta.

Kasinoissa on tyyliä. Ne ovat hämäriä savuisia loukkoja. Elokuvastudioilla on Hollywoodin aurinko. Kyllä minä tiedän, kumpi kuulostaa paremmalta. Te saatte päättää itse.

Myös hahmolinjat ovat tietyllä tapaa uudistuvia. Päähenkilökaarti (Lucky, Steven…) tietysti pysyy mukana, mutta heidän ympärilleen kietoutuu uusia hahmoja. Osa hahmoista saa suuremman roolin, olla omia itsejään, osa jää vain muiden hahmojen taustaksi.

Toisaalta aiemmissa kirjoissa vähemmän esillä olleet saattavat päästä paremmin näkyville uudessa kirjassa – kuluuhan niiden välillä aikaakin.

Mielestäni hyppäys on isompi Luckyn ja Lady Bossin kuin Loistavien tilaisuuksien ja Luckyn välillä, mutten voi olla varma. Siitä on aikaa kun olen lukenut Lady Bossin. Siinä Lucky oli jo vakiintunut nainen. Hommasi miehelleen elokuvastudion (rikkaat!).

Ja toisaalta: olin kahdeksan, Lucky oli ensimmäistä lukemaani hömppäkirjallisuutta, olin vaikutteille altis. Ehkä tykkäisin enemmän elokuvastudioista jos olisin lukenut ensin jotain muuta, ehkä en olisi ollenkaan tällainen. Pelottava ajatus. Tykkään kyllä auringosta, mutta pelkkä se… en tiedä.