Kuukävelyä

Että uskoo tyhmyydelle jonkin mitattavan rajan, ajan jolloin karja suostuu teurasautoihin.

Vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle aina vain aiemmin, ja aina vain ilkeämmin.

En osaa sanoa mitään. Luen kirjoja, liian vähän, kuten tästäkin blogista näkyy. Sain ensimmäisen stipendini ikinä lukuharrastuksen tukemiseen, se on lahjakortti.

Ensisijaisesti fantasia. Minä luen fantasiaa. Minä olen aina lukenut sitä. Minä en lue sitä paljoa. Ennen en tiennyt, että sitä sanotaan fantasiaksi, silloin kun olin ala-asteella. Hurahdin yläasteella. Se tekee minusta sen mikä olen.

Minä olen minä. Tahtoisin olla herrasmies. Minulla on hattu ja paperinen rikkinäinen viuhka. Pidän lautapeleistä ja mukavista ihmisistä, hyvistä kirjoista ja kirjoittamisesta. Saatan pitää sinustakin.

Puhut vuosista ja peloista

(Eli rakastan puhua aiheista joista en mitään tiedä ja lainata lauluja joita en ymmärrä. CMX: Olet tässä; SEhv: Vanha valokuva; SEhv: Perunamaa. Kiitos.)