Kuukävelyä

Miksi naisten kohtalona on rakastua kuolemattomiin miehiin?

Niin vain aina käy. Olen varma, että maailmankirjallisuus on täynnä mitä hienoimpia esimerkkejä, mutta minäpä olen sivistymätön ja sitä paitsi aika väsynyt; en minä sellaisesta mitään tiedä.

Crysania rakastaa Raistlinia, muttei Raistlin ole kuolematon. Tarpeeksi lähelle kuitenkin, ja melko varmasti olisi jos ei viime hetkellä ryhtyisi heikoksi tai turhankin ajattelevaiseksi. Crysania inhosi, mutta ei sitten voinutkaan millekään mitään. Ja sitten Raistlinia ei ole ja Crysania on, eikä tämä ole hyvä esimerkki, ainakaan aloitukseksi, koska kukaan ei ole kirjoittanut (vai onko?) siitä, kuinka Crysania jäi kaipaamaan, koska… ei se mennyt niin.

Toinen on jo parempi. Tuohan oli pelkkä johdatus. Bella rakastaa Edwardia. Sattumalta Edward on melkoisen kuolematon, ei tietenkään täydellisen mutta tavanomaisten keinojen ulottumattomissa. Edwardin sielu on kadotettu ja hän on kuolematon eikä tahdo että tytölleen kävisi samoin, ja Bella joutuu kärsimään koska Edward ei osaa ajatella asioita muista näkökulmista.

Cathy huomaa, että Victorissa on jotain outoa. Lopulta käy ilmi, että tämän geeneissä kulkee kuolemattomuus. Cathylla sitä ei ole, eikä hän sitä voi saada, ja Victor lähtee, niin kuin Edwardkin ja (Raistlin, tavallaan) varmasti miljoonat muutkin, jotka kuvittelevat pitävänsä naisensa kunnossa.

Miehet ovat typeriä.

(Ja minä, minä epäonnistuin kaikessa mitä tällä tavoittelin ja unohdin loputkin.)