Kuukävelyä

Minusta tuntuu aina vähän typerältä, kun puhun kirjallisuudesta. Siltä, etten sano mitään; tai että puhun vain itsestäänselvyyksiä, sellaisia jotka ovat muille niin yksinkertaisia etteivät he edes jaksaisi vaivata mieltään niistä puhumisella. Että muut ymmärtävät enemmän.

Kai minä olen vähän pinnallinen lukija. Luen novellikokoelmistakin kaikki tarinat kerralla; en pidä sulattelutaukoja ja voin hyvinkin jopa jättää jonkin lukemisen kesken ajaksi X! Runojen kanssa sama juttu. Kyllä minä koko kokoelman luen jos kerran aloitan enkä liiemmin jää miettimään.

Olen siis huono ihminen.

Unohtelen kirjojen juonia helposti. Jotkut jutut kuitenkin jäävät pyörimään muita paremmin. Uuskummaa? -antologian novelleista esimerkiksi moni on muistissa, ja toisaalta Valkeiden lankojenkin. Aarteista ja muistoesineistä puolestaan muistan hyvin vähän mitään selkeää, muistan vain että pidin siitä.

Kai asiat vain ovat liian monimutkaisia pienelle päälleni. Menen nukkumaan.