jump to navigation

Varjot marssivat 18 kesäkuu, 2008

Posted by teekuppi in Fantasia, Kirjallisuus, Ulkomainen kirjallisuus.
Tags: , ,
trackback

Jokin aika sitten huomasin, että tahdon lukea eeppistä fantasiaa. Sellaista en juuri lue, kun jos jotain niin olen jo aika uuskummaisti. Tai en.

Eeppisyyden nälkään löytyi lopulta ratkaisu tamperelaisesta kirjakaupasta kahdeksalla eurolla: Tad Williamsin Varjojen marssin ensimmäinen puolisko, Lauluja kuusta ja tähdistä. Oikein tarkoitustaan vastaava teos, ja muutenkin viehättävä. Myöhemmin sitten hankin Varjojen marssin toisen puolen, Pimeän kaupungin. (Maksoin siitä kaksitoista euroa! Muualta sitä saisi jo vitosella, mur. Vaikka toisaalta, kai hyvistä kirjoista pitäisi voida maksaakin vähän enemmän? En ole katkera, vähän ärsyyntynyt vain.)

Laulujen alku oli kyllä eeppistä, mutten silti erityisesti pitänyt siitä: se oli liian kulunut (ilmaus lainattu lukupäiväkirjasta, ja tietyllä tapaa ymmärrän, mitä tarkoitin; kaikki oli niin (tietyllä tapaa) tavallista, ettei siitä oikein saanut otetta). Edetessään teos kuitenkin parani, siinäkin määrin että sijoitin omia rahojani toiseen osaan.

Jutussa on myös ärsyttäviä piirteitä. Tyttö yrittää olla niin vahva ja poika ja mitä kaikkea, ja itkee jatkuvasti. Siitä vain tulee sellainen olo kuin tytöt tosissaan olisivat jotakin alempiarvoisempaa, alati nyyhkivää rotua. Poika sen sijaan ei itke juuri koskaan, vaikken yhtään epäile etteikö silläkin olisi syytä. Naisethan itkevät niin että nainen nyt itkee. Ja miehet eivät itke!

Päähenkilöt ovat kaksoset. Olleet läheisimpiä toisilleen koko ikänsä. Ja sitten tulee muutama paha tapahtuma ja värinkäsitys ja hyvä kun enää sietävät toisiaan silmissään. Keskusteleminen on mahdottomuus. Aina välillä ne miettivät miten rakastavat toisiaan ja voi ei kun ei toimi; ja tiedänhän minä että on se joskus hankalaa jutella vaikka kuinka rakastaisi, mutta ne sentään tuntevat toisensa. Ja silti ne ovat valmiita uskomaan toisistaan mitä hyvänä, enimmäkseen pahaa.

Luottamus! Tiedänhän minä ettei hovijuonitteluiden joukossa siihen kunnolla pysty, muttei kumpikaan ole niin juonittelija ja… äh. Se vain on ärsyttävää.

Nyt minun täytyy lähteä bussille, lisää ehkä myöhemmin.

Kommentit»

No comments yet — be the first.