Kuukävelyä

Helena Meripaasi kirjoittaa koirakirjoja. Niiden päähenkilönä on nuori tyttö (Ulla), joka pitää koirista. Lopulta (tai oikeastaan aluksi) hän saa koiransa, ja alkaa harrastaa sen kanssa juttuja, aloittelijan kömmähdyksin tietysti.

Ulla on nuori. Yläasteikäinen, hädin tuskin. Koiraa kouluttaessa hän tutustuu Kisseen, joka on vanhempi ja viisaampi, ja muuta sellaista.

Pöllöhilloa kertoo Kissestä. Ymmärrän hyvin; hahmo on sen verran kiehtova, että kyllä minäkin mieluusti kirjoittaisin hänestä omia kirjoja jos hän olisi minun sivuhahmoni. Kissestä kertovissa kirjoissa on aikuisempi ote kuin Ulla-kirjoissa, ja tapahtumatkin tietysti ovat erilaisia (vanhempia).

Ennen Pöllöhilloa Kissestä on ilmestynyt myös toinen kirja, Elämäni frettinä. Ajattelin suorittaa uusintaluvun kyseisen teoksen kanssa (se näet löytyy omasta hyllystä), mutta katsoo nyt vielä miten ehtii. En muista siitä juuri mitään, mutta luulen, että se oli sävyltään Pöllöhilloa positiivisempi.

Pöllöhilloa nimittäin oikeastaan kertoo masennuksesta, siitä kuinka on jäänyt tyhjän päälle (kaikki muut ovat päässeet opiskelemaan, kaikilla muilla on joku…). Kirja on ahdistunut, mutta mielestäni sen ansioksi on sanottava, että loppuun mennessä ahdistuneisuus puretaan, eikä siitä pienen epäluulon jälkeen jääkään mitenkään päälleliimattu ja typerä mielikuva. Minusta siirtymä on kuvattu onnistuneesti.

Kirja on samaistuttava. Tietyllä tapaa hyvinkin, kun on yksinäinen ja väsynyt (siitä huolimatta, ettei mikään oikeasti ole samalla tavoin kuin päähenkilöllä). Sitä muuttuu entistä toivottomaksi, mutta kirja ei onneksi antanut jäädä siihen.

Kirjassa muut hahmot jäävät melko etäisiksi. Kai siitä voi syyttää masennusta – ei jaksa keskittyä muihin. Maininnat ovat paljon… ohimenevämpiä kuin Elämäni frettinä -kirjassa, ja ihmiset tuntuvat olevan vähemmän tärkeä osa (jota tietysti voisi perustella kyvyttömyydellä toimia kunnolla ihmisten kanssa, mutta eipä niistä eläimistäkään (joiden kanssa henkilö paremmin tuli toimeen) ole juuri sen enempää).

Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuukin paljon. Niin hyviä kuin huonoja asioita. Kaikki merkitsee, ja loppu on onnellinen. Siinä saadaan töitä.